Keväthavaintoja

Viikonloppuna junan ikkunasta näin kaksi joutsenta eräällä tulvapellolla. Kurkiakin käyskenteli sillä samaisella pellolla. Kurkien näin edellisviikolla myös lentävän meidän yli-vain pari pitkäkaulaa mutta kuitenkin!
Sunnuntaina pihalla lentelivät nokkosperhoset. Ne kaivautuvat esiin kellarin sopukoista joka kevät urhoollisina. Lentelevät toiveikkaina auringon lämmittämällä seinustalla ja katoavat.
Lapset bongailivat niitä iloisena. Meidän pihamme on nokkosperhosen unelmapesäpaikka, jos nyt perhosesta voi sanoa niin. Nokkosia piisaa liian kanssa.
Tänään näin pellolla ison parven joutsenia. Joku kymmenkunta ehkä-hyvä etten ojaan ajanut kun koitin niitä tähyillä tienvarsipusikon lävitse.  Kuvia ei heru -auton ratista.

Kotipihassa pienet piipat kurkistelevat kaikkialla. Eteläinen pihamme on samalla talon etupiha ja kun lumi häipyi-alkoi tapahtua kohinalla.

 Ostin edullisesti pikkunarsisseja portaille, leikkimökin pieleen ja pihan tulopolun reunaan. Silmäiloa. Ne ovat ihania kun nousevat tulevina vuosina maasta. Pieni on kauneinta.

 Tässä muisto viime keväältä Viron Türista, Märtsikelluke (kevätkello, suom.huom.)

 Lisää pikkunarsisseja.

 Kruunupäät nousevat jo ylväinä ja vaikka myyrät ensi kertaa ovatkin myllänneet juuri meidän pihalla ja tässä kukkamaassa-ovat kasvit näiden lähellä saaneet tosiaan olla rauhassa. (Sen sijaan onnenpensaalle oli käynyt surkeammin myyrien kynsissä) *grr*

 Oisinkohan tähän heitellyt unikon siemeniä? Alueella kasvaa jo ihania siperianunikoita ja niiden siemenkodat taisin murentaa tähän viereen....*apua, miten ne saa pelastettua*
Korjaus, ne mitään unikoita ole. Allium hollandicum se siellä poikineen. Ukkolaukat tekivät paljon siemeniä ja viskelin niitä tyhjiin kohtiin. En todellakaan uskonut että jokaikinen niistä itäisi ! Nyt muutama päivä tuon kuvan ottamisen jälkeen ne on hauskan näköisiä läheltä katsottuna kun ovat kaikki taitoksella ja päässä roikkuu vielä se siemen.

Valkoiset kultasahramit (Crocus biflorus 'Ard Schenk') puskevat valkoisen hangen alta heti esiin-myöhemmin kukkii valkoinen syreeni yllä.

 Arvaatko, miksi nämä pienet naatit ovat niin ryppyisiä ja solmussa?

 Jääkurjenmiekkana minulle tullut vanhasta pihasta tämä iiris. Kaunis mutta kukinta-aikaan pitää kykkiä nenä kukkapenkissä että huomaa kukat. Lyhyissä varsissa, kapeiden , pitkien lehtien piilossa.

Tässä vielä erilaisia alliumeja sipulista syksyllä laitettuna.

Mieli on kuitenkin synkeä. Suurin osa kasveista pitänee etupihassa kaivaa ylös turvaan kaivurin tieltä. Kellari tulvi nyt niin pahasti että asialle on tehtävä jotain. Helpimpia pelastettavia ovat nämä sipulit. Mutta ikivanhat, vuosia paikalla kasvaneet perennat eivät nousekaan ihan pienin voimin ja lapioin.
Kaivanko ne heti ruukkuihin turvaan kun ne pilkistävät-kasvipolot. Annanko armoa ja nautin niistä niin kauan kuin suinkin voin, kaivan vasta kun on pakko? Tuleeko silloin kiire ja paniikki ja jokin jää huomaamatta-unohdan? Eniten surettaa se että olen kylvänyt hurjasti siemeniä. Aikataulu on vielä aivan hämärän peitossa.

Viikonloppuna kevät teki tosiaan ison harppauksen. Minun junaillessa Helsinkiin messuilemaan siskokullan kanssa. Lumet katosivat sen päivän aikana! Toki vielä monin paikoin on lunta mutta ne kestoumpihanget katosivat ja kasvit pääsivät kurkkimaan päivänvaloa. Pihaa voi kuvitella edes haravoivansa ennen vappua. Nyt on vielä niin märkää että kuuluu vain LITS LÄTS, joka askeleella.

Tämä viikko on ollut harmaatakin harmaampi. Mutta lämmin siinä mielessä että lunta ei ainakaan tule lisää ja paikat kuivuvat. Kellarikaan ei enää tulvi.

Kevät, tule ja tuo kesä tullessasi!