Kevätpuuhia

Viime viikolla ja koko kevään, joka välissä olen nyppinyt rikkaruohoja perennapenkeistä.
Kunnollista aikaa siihen ei ole ollut, mutta joku kohta aina ohimennessä. Viime perjantaina sade antoi itsestään viitteitä heti aamutuimaan ja ryntäsin  pihalle levittämään kanankakkaa. Kello oli jotakuinkin 07.00 aamulla-toivottavasti naapureiden aamukahvit eivät menneet vääräänkurkkuun!
No sade tyssäsi lyhyeen, joten iltapäivällä oli aika inhaa perata rikkiksiä sieltä osittain kastuneen kanankakan joukosta...mutta mitäpä ei tarhuri tekisi. Viikonloppuna en ehtinyt enkä jaksanut jatkaa enkä eilenkään vielä -jospa tänään, nyt jo on lemukin haihtunut kun sade on liottanut rakeet.

Perustin nimittäin viime kesänä monta metriä uutta perennapenkkiä kun tietyille taimille piti saada tilaa. Joukkoon jäi kuitenkin vielä paljon tilaa tuleville "pakko saada" kasveille. Loppukesästä reissasimme ja aukkopaikat kasvoivat jokseenkin täyteen rikkaruohoja-kuten jotain mitä lien peltolemmikkiä yms.
Vaikka syksyllä perkasin maat hyvin, niitä on siellä talven jälkeen jos ei saman verran niin tuplasti.
Tiedän, ei olisi pitänyt levittää kompostimultaa sinne, kun arvasin edellisten asukkaiden kompostoineen sinne jotain, mitä ei pitäisi-kuten siemenrikkakasveja. Mutta se oli ainoa multa mitä meillä siinä vaiheessa oli ja pakko sekin oli käyttää. Onneksi nämä siemenperäiset lähtevät helposti-kun vaan jaksaa kykkiä ja nyppiä.

Esikot kukkivat koko ajan vain upeammin, joka päivä jokin uusi availee nuppujaan. Sade on haitannut valokuvausta pahasti. Fritillariat ihastuttavat aina vain. Ne ovat tänä vuonna paljon komeampia ja suurempia kuin aiemmin vaikka monet niistä olen joutunut kaivamaan nyt keväällä ylös ja siirtämään kaivuriprojektin tieltä. Viime keväänä istutettujen erilaisten iiristen taimet puskevat jo tarhakkaina maasta. Magnolioiden nuput pullistuvat...toivoa on.