Ihana hennon vaaleanpunainen akileija on avannut ensimmäisen kukkansa eteläpuolella pihaa.
Vanha ja valtava marjaomenapensas oli tänne muuttaessa pahasti risuttunut. Okainen ja aivan hirveä hirviöpensas. Läpitunkematon kuin jossain sadussa konsanaan. Ensimmäisenä keväänä oksasakset saivat töitä. Ensin koitin armollisesti vain harventaa pensasta. Aika nopeasti totesin touhun mahdottomaksi ja lopulta leikkasin koko pensaan matalaksi. Sieltä se versoi ja on nyt jo niin suuri ettei kukaan uskoisi että sitä ikinä on leikattukaan. En muista että se olisi aikaisemmin kukkinut.
Leikauksesta on siis yli 3 vuotta.
Tien varteen istutimme ensimmäisenä kesänä erilaisia syreenejä.
Tässä kotimainen valkea pihasyreeni, Syringa vulgaris 'Alba'
Pieni ja tavallinenkin on kaunista. Portinpielessä kasvoi vanha ja pahasti risuuntunut ja takkuuntunut morsiusangervo Spiraea 'Arguta', Sekin päätyi matalaksi ja nykyään ilahduttaa kauniilla kukinnalla. Kukkatertut ovat kuin valkeaa pilveä tai hattaraa. Kukinta on harmillisen nopeasti aurinkoisella paikalla ohi, mutta sen väärti että pensas saa pysyä paikallaan. Tuoksuukin muuten upeasti!
Tienvarressa syreeniaidanteessa kasvaa myös pihasyreeni, joka kukkii kauniin liloin kukin, juuri nyt.
Yhdellä rajanaapurilla kasvaa suuret syreenit rajalla ja ne tuoksuvat jo huumaavasti ja kurkottelevat kukkiaan meille päin. On ihana istua iltaisin pergolassa tuoksun ympäröimänä. Olen yleensä aika tuoksuherkkä, mieluummin tuoksuton kuin tuoksuva, monessa asiassa. Syreeni kuitenkin saa tuoksua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti